Hungry, Tired and (for Some Reason) Happy

Olenpa akateeminen henkilö ja istun vallan yliopiston mikroluokassa päivittelemässä. Vietin aamun tehden Saksan kielen ja kulttuurin sivuaineen tasokoetta. Eipä mennyt hyvin, olisi voinut mennä hyvin jos olisin koko männävuoden lukenut saksankielisiä lehtiä ja postaillut saksankielisiin foorumeihin ja lukenut kielioppia kevyeksi iltalukemiseksi. En kuitenkaan suostu nyt luovuttamaan tämän asian kanssa koska tuhlasin kyseisen kielen opiskeluun niin monta vuotta elämästi ja kun se nyt vielä on aika kauniskin kieli. Onhan täällä sentään itseopiskelustudio ja kaikkea. Sinne en tosin ole vielä koskaan eksynyt mutta ilmeisesti vastaisuudessa täytyy.

Katselin vähän aikaa options application formia ja päätin palata asiaan myöhemmin. Liian paljon mahdollisuuksia. Nyt tuntuisi ennemminkin olevan amica-lounaan paikka. Iltapäivällä olisi sitten Hugo-suunnistus, toivottavasti sinne saapuvi paljon fukseja, toisin kuin eiliseen kyykkään jossa ei ollut meidän luotsaamasta ryhmästä ketään. Onneksi tuutorpari sai sen viimeisenkin ihmisen kiinni kenestä ei ollut mitään kuulunut missään vaiheessa. Kuulemma ei ottanut opiskelupaikkaa vastaan. Ihan jees, nyt on kaikista sentään tieto ja nimet ja yhteystiedot, ettei pääse kukaan vallan hukkumaan meiltä.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi ja tuutoreitasi. :)

Sick Leave and Pain Killers Vol #2

Siskoni sanoi että tuon vahvuinen lääkitys mikä mulla on tällä hetkellä niin sitä käytetään myös tekonivelleikkauksesta toipuville. Netti sanoi että reuman akuuttiin kipuvaiheeseen. Kunnon ainetta siis. Kevyesti voisi ärsyttää maanantainen lääkärissä käynti, siellä oli joku uusi mies. Ennen sitä mun polvea oli hoitanut mukava nuori naislääkäri kenellä oli kaikki maailman aika kysellä ja kuunnella ja ketä tuntui oikeasti kiinnostavan meikäläisen polvi. Se myös pohti kaikkia jatkotoimenpiteitä jos ei lääkkeet auttaisi. Tämä mies kuka siellä nyt oli niin iski vaan kovemmat lääkkeet ja lisää saikkua. Kysyin punktoimisesta niin ei siellä (hänen mielestään) kuulemma nestettä ole vaikka edellinen lääkäri ja koko muu maailma sanoi että on. Kysyin magneettikuvauksen mahdollisuudesta ja se sanoi että se otetaan vain sillon kun on sattunut joku trauma. Yritin selittää että vaikka en nyt muista mitään yksittäistä traumaa niin ei se tarkoita sitä ettei sellaista olisi sattunut, olenhan mä räheltänyt (neologismin heitin tohon) koko kesän joka paikassa kauheeta vauhtia. Mutta ei herra tohtoria kiinnostanut. IHAN TYHMÄÄ. Kaiken kaikkiaan käynti kesti viisi minuuttia, jonka aikana herra tohtori myös näki hyväksi puhua puhelimessa jotain raksa-juttuja. Nice.

Nyt hengailen Tampereella, äiti tuli kylään kun se haluaa nähdä miten mä reagoin tuohon lääkitykseen. Kohtahan se nähdään, äsken otin ensimmäisen vihreän tabletin. Voisi myös jatkaa nyt niiden esseiden kirjoittamista. Uusi työpöytä ja työtuoli ja kaikkea. Käyn myös hakemassa uuden lukuvuositarran tällä viikolla. Loppukuusta on saksan sivuainekokeet, niihin pitää myös lukea. Ja kasvatustieteiden tenttiin. No, on ainakin vapaa-aikaa tässä. Edellinen sairaslomaviikko kului tosin sohvalla maaten tai aurinkoa ottaen tai nukkuen. :)

Sick Leave and Pain Killers. It's All Good, Man.

Pitkästä aikaa päätin päivitellä, uusi työtuoli aiheutti akateemisen mielentilan ja siihen ei nyt blogia hyödykkäämpää purkukanavaa jaksa keksiä tämän päänsäryn kanssa.

Sairasloman toi turvonnut polvi. Anemialoma vuonna 2005 oli kivempi koska sillon pystyi kuitenkin tekemään asioita jossain määrin. Nyt tulee maattua sohvalla. No, käytiin tänään Sotkassa kaverin kanssa koskapa huomasin että ale. (Nyt alkaa huomamaan kuinka paljon tässä väsyttää, jutussa ei ole päätä eikä häntää. My apologies.)

Kesä on mennyt töissä ja yliopistoa stressatessa. Viime aikoina olen kuitenkin harrastanut rankkaa priorisointia ja nyt ei stressaa ainakaan liikaa. Piti luopua joistakin asioista jotta pystyy keskittymään toisiin asioihin. Olen sen tyyppinen ihminen että jos hommia kasautuu liikaa niin en pysty rakentavaan toimintaan. Jos valmistua haluaa niin jossain vaiheessa pitäisi kuitenkin pystyä. Niin ja pieni stressi oli siitäkin kun rupesin miettimään että olisiko sittenkin pitänyt hakea terveydenhoitoalalle kun sekin houkutteli ja perheessä muutkin on haksahtaneet. Mutta sitten totesin että kaikkia polkuja ei voi valita yhtä aikaa, ja valmistutaan nyt tästä yhdestäkin asiasta ensin ennen kun haikaillaan muille aloille. Perkeleen opiskelurajoitukset. 

Piti lähteä alkukotiin viikonlopuksi nauttimaan markkinahumusta ja (oikeasti) äidin tekemästä ruuasta. Mutta nyt en kuitenkaan varmaan mene, olosuhteiden ollessa sellaiset että paremmin saan paranneltua itseäni Tampereella. Onhan tässä jo kaksi edellistä viikonloppua oltu porukoilla. Sunnuntaina juhlittiin rubiinihäitä, oli ihan hienoa kun muistelivat sellaisia aikoja milloin minusta ei vielä tiedetty mitään. Ja valoi taas vähän uskoa ihmisyyteen kun meidän suvussa on sen verran monta pitkää onnellista liittoa. Okei, 50% avioliitoista päättyy eroon, mutta itse ajattelen sen niin että tässä matoisessa maailmassa se toinen puolikas lived happily ever after. Että menkää ihmiset naimisiin rakkaudesta älkääkä ympäristön painostuksesta. :)

(Jep, näin 22-vuotiaana kelpaa jaella elämänohjeita;))

Topic of the Day; what the hell..?

Ihan nopea kommentti vaan tässä esseen ja nukkumaanmenon välimaastossa: katselen atuubin videota sikainfluenssan tiedotustilanteesta. Muuten kaikki jees mutta miksi nuo toimittajat kaikki kyselee että onko suomalaiset sairastuneet pariskunta vai sisko ja veli kun ne asuu samassa taloudessa ja missä päin Helsinkiä ne asuu, ja sitten tiedottaja joutuu selittään että ihmisillä on oikeus sairastaa rauhassa ja tuntemattomina. Siis joo: ruvetaas kokoomaan semmosta mustaa listaa, henkilötiedot, sormenjäljet ja dna kaikilta ketkä on olleet meksikossa, lentokoneessa, bussissa, aivastaneen, yms yms. Eli ei tietenkään näin. Totta kai toimittajien pitää kysellä asioita mutta pitääkö niiden kysellä semmosiakin asioita mihin kaikki tietää että laillisista ja eettisistä syistä ei saa vastata? Tai. No jos joku erehtyy kumminkin vastaamaan niin saadaanhan siitä lisää arvokasta tietoa.

Niin. Onhan se toisaalta toimittajan tehtävä hankkia tietoa ja kysellä epämukaviakin asioita.

Tässä päivityksessä nyt ei ollut päätä eikä häntää, piti päästä ihan hetken mielijohteesta ränttäämään.

End of.

Gladly The Cross-eyed Bear

Liian vähän unta ja liian paljon kofeiinia tekee minusta vähän oudon.

Nyt ei ole mitään oikeaa asiaa enkä aio kirjoittaa pitkään. Nyt piti kirjoittaa Am litin esseetä mutta tässä on nyt simmut sen verran ristissä että vois tulla melko mielenkiintoista tekstiä. Siispä en edes yritä. Tänään oli tiedotusopin tentti, toivottavasti meni hyvin, en tiedä. Vastaukseni oli melko epämääräinen, mutta epämääräinen oli tehtävänantokin ja epämääräiseltä kuulosti myös arvostelu. Antakaa nelonen, antakaa edes kolmonen!

Aamulla olin vielä Forssassa, aamupalaksi valkosuklaakakkua. Haluaisin useammin leipoa hyviä kakkuja ja antaa ihmisille kauniisti paketoituja lahjoja. No, jos sitä keskiviikkona tempasis Viking Lotosta tuon kaheksan miljoonaa ja rapiat niin ratkeis tämäkin dilemma.

Iltapäivällä soitin töihin, viikon päästä aloitan ja sain vielä vapaaksi tuon tenttipäivänkin, excellent. Että opintopisteet ei tule täyteen mutta tuleepa onneksi nuo tarjolla olevat tiedotusopin kurssit suoritettua, edellyttäen että saan kirjat lainattua ja luettua. Mutta niin tai näin, on kiva päästä töihin! Ensinnäkin, raha on kivaa, toiseksi, vaihtelu on tervetullutta tässä vaiheessa kevättä, ja kolmanneksikin, nyt kun ei enää ole mitään etäistäkään muistikuvaa siitä miltä oikea kesäloma tuntuu, niin töiden alku on samalla kesän alku. And we all know I like summer! :)

Buenas noches!

Academic State of Mind

Keskiviikkona tutkailin viimeinkin oikein urakalla meidän tutkintorakennetta ja perehdyin syventäviin ja options-kursseihin. Taas tuli vahva tunne siitä että olen oikealla alalla. Ja tänään oli Tampereen yliopiston avoimien ovien päivä, jossa istuskeltiin Lexican pöydässä lobbaamassa kieltenlukemisen loistavuutta. Siinä kun itse selitti minkä takia kannattaa hakea lukemaan englantia niin tuli sitä kautta sitten omaankin mieleen kaikki ne asiat mistä pitää tässä opiskelussa ja omassa aineessa, ja motivaatio taas palasi. Normaalissa arkielämässä tulee vain kiinnitettyä huomiota niihin toimimattomiin asioihin. Ja niistäkin päästiin taukotilassa juttelemaan "vastapuolen edustajien" kanssa, se oli hyvin myönteinen kokemus kun oli molemminpuolista keskustelua ja tuntui että omat mielipiteet otettiin hyvin vastaan ja oikeasti kuunneltiin mitä opiskelijoilla oli asiaa. Tietenkin tuo nyt oli vain kahvitauko-keskustelua mutta palasi hieman usko siihen että yliopisto instituutiona ei ole olemassa hankaloittaakseen minun elämääni. Toki epäkohtia on ja niihin pitää puuttua, mutta oli mukavaa saada oma ääni kuuluviin ainakin pienessä mittakaavassa.

Kohta äitienpäivän viettoon alkukotiin, en jaksa edes kummemmin siivota täällä kun muuten on elämä niin hauskaa. Uskomatonta mutta totta, olen viimeinkin saanut sen Oscar Wilde esseen alulle ja musta tuntuu että hyvin sekin päättyy. Viikonloppuna aion kuitenkin keskittyä American literaturen esseeseen, helpomi kuljettaa monisteita mukana kun Nortonin antologiaa. 

BA thesiksen aihe alkaa olla ainakin omassa päässä jossain muodossa hahmottumassa, ja vaihtoonlähtöä varten on taas jo uudet suunnitelmat alulla kun edelliset meni mönkään. Ainoa huolenaihe tällä hetkellä on se että nopat ei tule täyteen tänä(kään) vuonna, mutta enpä ole ainoa. Sitä paitsi syksyllä pitäisi saada niin monta noppaa kokoon että pystyy todistamaan etteivät opinnot ole hidastuneet.

Viikon päästä hei hei akateemisuus ja tervetuloa duunarius. :) ...must be funny, in a rich girl's world...

Pit Stop

Pikaisesti päivitystä pitkästä aikaa.

Eilinen päivä alkoi huonosti, sain tietää vaihtopaikasta johon olisin voinut päästä jos olisin tiennyt asiasta. Se repi ja pahasti, kohdeyliopistoonkin olen netissä tutustunut ja ihastunut aikaisemmin. Mutta toipuminen on jo alkanut, kyseessä oli kuitenkin oma moka eikä voi muita asiasta syyttää, ja kuka sitä itselleen jaksaisi kauan vihotella. Näitä tulee vielä. 

Nyt pitäisi häipyä kaupungille, ei vaan huvittaisi oikein saada mitään aikaan. Jonkun pitäisi tulla tänne siivoamaan mun koti että mä voisin vaan lukea tenttiin. Tämä on erittäin ärsyttävä aika vuodesta kun opiskelujen suhteen ei ole enää mitään kivaa tehtävää, pelkkiä esseitä ja tenttejä, ja sitten taas työt alkaa ihan kohta muttei kuitenkaan vielä, eli rahaakaan ei tule. Ainakin löysin hyvän äitienpäivälahjan, ja perjantaina pääsee taas rentoutumaan. Asioiden keskeneräisyys ärsyttää. 

Vappu kuitenkin oli kiva, olin tosin ihan nössönä joka ilta kotona jo joskus yhden maissa, ei vanha jaksa. Oli kiva nähdä kavereita ja kiva päästä leikkimään koiranpennun kanssa ja kiva juoda kuohuviiniä kosken rannassa ja kiva grillata ja katsoa lätkää. 

Ja nyt eteenpäin elämässä ->

Proud Mary Keep on Burning

Hohoo, viimeinkin eksyin blogin luo, viime viikonloppuna jo piti kertoilla Tina Turnerista mutta se sitten jäi, niinkuin jäi kaikki muutkin asiat mitä silloin piti tehdä. Sen sijaan taannuin lapseksi takaisin ja vietin suurimman osan ajasta yöpuvussa ja vaadin seuranpitoa. Ah, se oli rentouttava viikonloppu, ja se jatkui vahingossa tiistai-aamuun.

Mutta Helsinki ja Turner: Perjantai-aamuna lähdin junalle mitä mainioimmassa säässä ja toivoa täynnä. Unet oli jääneet vähemmälle mutta ajattelin nukkua junassa. No joo, not so much, lippuni oli siihen lasten leikkivaunuun. Lapset on kivoja, sukulaisten lapset ja Ekaluokkalainen ja lapset joita saa itse vahtia ja olla auktoriteettina. Mutta vieraat pikkupojat ja tytöt joiden äitejä ei voi vähempää kiinnostaa riekkuuko ne kanssamatkustajien kimpussa vai ei, sellaiset ei ole meikäläiselle mieluista seuraa sillon kun haluaisin nukkua. No mut, vapaa maa ja lapset on tulevaisuus jne. Pistin I-podin täysille ja kelasin että kuolema kuittaa univelat.

Helsingissä kuten Tampereella oli tautisen kaunis päivä, palloiltiin siskon kanssa kaupungilla ja käytiin viemässä tavarat hotellille. Ovesta sisään astuttaessa sanoin että juodaankohan me tänään kuohuviiniä, toivottavasti. Sitten kun päästiin respaan saakka niin vastaanoton nainen sanoi että teille on sitten tilattu kuoharipullo huoneeseen, mihin aikaan haluatte sen. Vähän nauratti, ilmeisesti ko. pullo oli terveinen siskon pomolta. 

Loppupäivä ennen konserttia vietettiin terassilla, ja ravintolassa, areenalle lähdimme kuuden seitsemän maissa. Oli paras taksikuski ikinä, jos ei olisi ollut aikuisia mukana niin oisin voinut vähän vaikka jännittää. Keskustassa ajettiin noin 70 km/h, (tosin en tiedä kuinka tavallista se Helsingissä on), ja sitten kun päästiin areenaan menevään taksijonoon niin sitten me vaan ajettiin sen jonon ohi. Siinä olis saanut semmoisen parikymmentä minuuttia istua muuten siinä jonossa, mukavaa että juuri meille sattui astetta rennompi kuski.

No konsertti itsessään oli upeutta. Siitäkin huolimatta että kentälläkin oli tuolit. En tiedä kenen idea se oli mutta se oli huono idea. Onneksi kuitenkin Turner oli niin rautaa ettei paremmasta väliä, ensimmäinen kerta kuin näin rouvan livenä, toivottavasti ei jää viimeiseksi kerraksi. Mieleen jäi erityisesti Golden Eye, What's Love Gotta Do With Ith (attitude!!), We Don't Need Another Hero, Proud Mary, Nutbush City Limits... No joo, mieleen jäi aika lailla koko konsertti mutta ei nyt pysty tähän kirjoittamaan kaikkea. Musiikin lisäksi lavashow oli mahdottoman hieno. Siellä oli ninjoja ja perus tanssitytöt, joiden hienot koreografiat ja yleisilme olivat piristävää vaihtelua perus MTV-hetkutukselle. Paras kuitenkin oli Turner, eihän sen tarvinut muuta kun ohimennen naurahtaa käheästi niin yleisö oli myytyä miestä ja naista. Ensimmäisen kerran elämässä tuli sellainen olo että tuolla seisoo nyt supertähti tuolla lavalla. Ja hommaan oli nähty oikeasti vaivaa, ei rahastettu pelkällä Turnerin naamalla.

Konsertin jälkeen mentiin ensin porukalla yhteen baariin, mikä oli liian tekno mun sen hetkiseen olotilaan, joten vaihdettiin siskon kanssa toiseen, joka oli irkkubaari. Siellä soitti tosi hyvä cover-bändi, mutta päivä alkoi vaatia veronsa ja jouduttiin lähtemään kesken kaiken pois, väsytti niin perkeleesti. 

Seuraavana aamuna mahtavan hotelliaamiaisen jälkeen lähdin kohti alkukotia, jossa viihdyinkin sitten sen kolme yötä. Voipi olla etten ensi viikonloppuna ole heti menossa takaisin, vanhemmillekin vähän lepoa ja rauhaa. "Aikuiseksi" lapseksi taidan olla hieman high maintenance, kun vaadin jatkuvaa toimintaa ja viihdykettä. Sisko tuli myöhemmin kaupunkiin ja viihtyi ihan hyvin kannettavansa ääressä, minä kuljin ihmisten perässä ja kyselin että mitä nyt tehdään, mihin nyt mennään. Te halusitte iltatähden, te saitte iltatähden. Että näin. :)

Hyvää Vappua, Glada Vappen, tästä se lähtee! 

Party all night, sleep all day man.

Pitkästä aikaa voisi kirjoitella jotain, tässä on sentään ollut Hämeenlinnan reissua ja uutta tukkaa ja kaikkea päällänsä.

Viime perjantaina tein ensimmäisen kerran elämässäni ruksit tentin päälle, lukeminen oli ollut vähän niin ja näin ja esseekysymys oli juurikin luvusta yhdeksän, josta olin jaksanut enää lukea otsikon. Ei se nyt ole niin nokon nuukaa, voipi olla että Kela taas muistaa kirjeellä ensi syksynä. Ei ole minun vika, kyllä mä yritän! Rajansa sillä mitä pieni humanistinretku jaksaa. Luulisi että jos tekee kaikki oman aineen kurssit mitä saa ja kaikki tiedotusopin kurssit mitä saa yhtenä vuonna tehdä niin luulisi nyt että riittää nopat. Ken tietää, saattaa ne vaikka riittääkin, en vain pysty olemaan satavarma että jaksan kirjoittaa kaikki vaaditut esseet (kun niitä alkaa olla rästissä mukava määrä) ja että saan töistä vapaata yleiseksi tenttipäiväksi. Mutta se on sitten sen ajan murhe, enkä edes ole yksin tässä suossa.

Hämeenlinnassa juhlittiin kaverin vanhenemista, oli jätte mukavaa. Etkoilla katseltiin abi- ja penkkarivideoita, tuntuu että nuo ajat olisi olleet tuossa viime vuonna vaikka niistä on jo 4-5 vuotta aikaa. Ai kauhee entä jos mä oon vanha. Etkoilun tultua päätökseensä lähdettiin Lumo-nimiseen baariin, mikä hinnan ja musiikin puolesta olisi toiminut oikein hyvin, mutta valitettavasti sijaitsi maan alla ja oli tupaten täynnä porukkaa, ja meikäläiseltä loppui happi alkuunsa. Tuli siinä sitten illan diivailutkin hoidettua alta pois kun rupesin vaatimaan paikanvaihdosta vaikka kaikilla muilla oli ihan hauskaa. :) Mutta minkäs teet, ilman happea on paha bailata.

Jatkettiin siitä sitten Rocktowniin, mikä oli aivan ihastuttavan loistava baarilöytö, sinne pitää ekskuilla toistekin. Juuri semmoinen baari mikä pitäisi löytyä myös Mansesterista vaan ei löydy. Rokkibaari jossa siis oikeasti soi rokki, ja jossa voi myös tanssia ja jossa myös heavya löytyy alakerrasta niiksi hetkiksi kun sitä haluaa kuunnella. Ainakaan en ole vastaavaa ihanuutta täältä päin löytänyt. Ja mikä tärkeintä, siellä pelasi ilmastointi! :) Kaiken kaikkiaan ilta tuli halvaksi kun join pelkkää vettä baarissa, en halunnut ottaa riskiä että paha olo palaisi liian juomisen myötä.

Niin ja nyt on sitten viimein se uusi tukka, ystävät ja läheiset ovat kyllästymiseen saakka saaneet kuulla asiasta. Kolmen värinpoiston jälkeen voisi olla kevyen kuollut olo, mutta on se vaihteeksi mukavaa olla astetta vaaleampi brunette. Musta väri nyt on yläasteesta saakka viihtynyt päässä niin vaihtelu virkistää.

Hiphei, tämä oli vähän tällainen hetken mielijohde tämä kirjoitus, pitäisi olla jo matkalla yliopistolle!

It Was a Tuesday Morning.

Välillä tuntuu että istun suurimman osan ajastani sähköpostilaatikossa. Niskan päällehän se käy mutta toisaalta tulee hirvittävän aikuinen olo.

Tiistaini tätä nykyä ovat siinä mielessä ärsyttäviä että luennot alkaa kello 17. Voisin mielelläni istua kahden tunnin  luennolla yhdeksältä aamulla ja sitten palata kotiin lukemaan tentteihin, kirjoittamaan esseitä ja asumaan sähköpostilaatikossa. Nyt ei oikein tiedä että mihin hommaan sitä tarttuisi. Mihin aikaan minut lasketaan heränneeksi ihmiseksi? Mihin aikaan pitää pukea päivävaatteet? Kuinka kauan kerrallaan pitää opiskella? Jos haluaa käydä salilla ennen luentoja niin kuinka paljon aikaa pitää asialle varata? No, kohtahan mikään yllä mainituista ei ole ongelma kun päivät menee tehtaalla. I can hardly wait for the MONEY! 

Somebody somewhere give me a BA thesis topic. Edelleen sydämmeni itkee vertaa kun pitää valita kirjallisuuden ja kielitieteen väliltä. En tahdo! Vaikka mitä tässä vääntyilemään, kyllä se kumminkin sinne kirjallisuuteen kapsahtaa. Vaikka muistan kyllä että syksyllä 2007 jonkun henkilön sivulauseesta kävi ilmi että jotkut henkilöt keskittyvät molempiin aloihin. Vaadin selvennystä. Ja nyt menen vaatimaan päivän ensimmäistä kuppiani teetä. ;)

My Short-lived Moment of Glory

Brittiläisen kirjallisuuden tunti alkoi tänään niin että meikäläistä kehuttiin koska olen jo aikoja sitten ruvennut suunnittelemaan kandin aihetta. Loistin sitten tyytyväisyydestä kun kerrankin pääsin olemaan "a role model" (her words, not mine). Tätä loistoa kesti noin 15 sekuntia. Sitten kysyttiin että mitä mieltä olin McEwanin Solid Geometrystä. Vastasin sitten että en niin mitään mieltä kun luin tämän Greenen The Destructorsin. Varsinainen roolimalli siis, oli se kivaa niin kauan kun sitä kesti.

Tämä oli hauska juttu sinäänsä tähän alkuun mutta ei se ongelma mikä nyt repii. Nyt repii nimittäin pro-seminaari. Haluaisin tehdä sen Achebesta tai jostain muusta New Literature kirjalijasta, taikka sitten jostain contemporary kirjailijasta, ja haluaisin tehdä sen tietyn professorin kurssilla. No tämä tietty henkilö pitää prosemoja vaan keväällä, jolloin mä olisin teoriassa haluamassa lähteä vaihtoon. Nyt pitää mennä ruinaan aikaisemman kirjallisuuden proffalta että saanko tulla sen syksyn kurssille tekemään thesiksen mikä ei oikeastaan liity sen omaan alaan muuten kun että siinäkin on sanoja peräkkäin paperilla. Olen kuitenkin päättänyt olla kasaamatta enää enempää esteitä tai hidasteita sille vaihtoonlähdölle. 

Uutishuoneen viimeinen jakso tuli maanantaina, se oli kovinkin loistava päätös sarjalle. Tosin odotukset oli matalalla koska kaksi edellistä jaksoa olivat hyvinkin synkkiä ja ankeita, mutta tämä loistavasti kokosi yhteen kaikki irtonaiset langat, mukaanlukien sen että minkä takia se yksi tyyppi syö herkeämättä appelsiineja. Olin sitten aktiivinen ja lähetin YLElle palautetta että pistäkää se sarja DVD:lle kun se kerran on YLEn omaa tuotantoa.

Huomisen kasvatustieteen luento on peruttu, mikä on erittäin hyvä tiedotusopin kannalta, in the sense että ehdin lukea lauantain tenttiin kunnolla. Näitä harvoja kertoja kun tenttikirjaa on vilpittömän mukava lukea.

Monday, man.

Päivän Hesarissa oli juttu Facebookista ja viharyhmistä ja valvonnan puutteesta. Voisin melkein olla sitä mieltä että Facebook on aika kämänen. En silti lähde sieltä, ainakaan vielä, koska se pääpointti eli yhteydenpito kavereiden kanssa toimii edelleen. Muutama viikko sitten oli kyllä lähellä häipyminen kaikista mahdollisista nettiyhteisöistä, tuli joku tilapäinen kypsyminen asiaan.

Kohta lähden kohti yliopistoa, ihan kunnon päivä tulossa pitkästä aikaa, puolilta päivin iltaseiskaan asti luentoja. Tämä on ihan hyvä asia, on turhauttavampaa raahautua kampukselle yhtä tuntia varten. Ja kun on paljon kursseja joista suurin osa on melko johdonmukaisesti valittu niin tuntuu että valmistuminen saattaisi olla jopa mahdollista eikä vaan urbaanilegendaa. Kandin aihettakin on tullut mietittyä enemmän tai vähemmän aktiivisesti, eli saattaa jopa käydä niin että saan ryhdyttyä siihen ensi syksynä, niinkuin oli tarkoituskin. Toivottavasti asiat kehittyy jatkossakin myönteiseen suuntaan, ensimmäinen puolitoista vuotta kun mentiin sieltä mistä aita oli matalin. 

Vaihtoon lähdön suhteen on kyllä tänään taas Skotlantitunnelmat, helpommalla pääsisi kuukauden kurssilla kun että pitäisi etsiä alivuokralaista kämppään jossa on joka hetki jotain remonttia menossa. Juurikin kun olin syömässä aamupalaa sohvalla niin parvekkeen ulkopuolelle ilmestyi tyyppejä nosturissa tekemään kuntotarkastusta. Kesä menee varmaan pressujen takana, ja syksyllä alkaa putkiremppa. En silti muuta pois, tämä on mun koti nyt, hyvinä ja huonoina aikoina.

Eka

Viimeinkin ensimmäinen merkintä. Blogi on ollut valmiina odottelemassa jo viikkokaudet mutta aina on ollut jotain tärkeämpää. Toivottavasti jatkossa jaksan olla aktiivisempi.

Tällä hetkellä majailen alkukodissa, oli tarkoitus tulla vahtimaan Ekaluokkalaista mutta hyvinhän nuo näyttävät pärjäävän ilman mua, olisin voinut jäädä kämpille. No, reissusta oli se hyöty(?) että ostin uuden kännykän rikkoutuneen tilalle. Ei-toivottu menoerä mutta on tavara kumminkin kivaa. Olen kulutusyhteiskunnan tuotos.

Viihdyn yliopistolla huomattavasti paremmin kuin viime periodissa, työtä on ennätyspaljon mutta ensimmäistä kertaa se on selkeätä, loogista ja tarkoituksen mukaista. Syksyllä suunnittelen liiketalouden perusopintoja, siltä varalta ettei journalistiikka ota tuulta alleen. Kasvatustieteetkin etenevät lähes suunnitellussa aikataulussa, ja pääaine nyt on aina mukavaa. Ikuisuusmyöhästyneitä esseitä olen jopa saanut henkisesti alulle tenttiinluvun lomassa. Tajusin että jollen kohta palauta syksyn kirjallisuusesseitä niin saan kirjoittaa niitä yhdessä kevään esseiden kanssa. Onneksi alkaa pikku hiljaa valjeta tuo Oscar Wilde, saan ehkä sittenkin aiheesta vaaditut 2000 sanaa kokoon. Myös aj-toiminta tuntuu tällä hetkellä mielekkäämmältä kuin ehkä koko lukuvuonna, ja myös uutta tuutorointisyksyä odottelen mielenkiinnolla. Onneksi ryhmäkoko tulee olemaan pienempi kuin viimeksi, ja muutenkin edellissyksystä viisastuneena on hauska päästä uudestaan samoihin hommiin.

Ja töitäkin sain, perjantaina soittelin vanhaan duunipaikkaan että onko mun hakemus noteerattu, ja niiltä istumin lupasivat että saan tänäkin kesänä töitä. Yksi stressi vähemmän, nyt pitäisi sitten alkaa tehdä päätöksiä vaihtoonlähdön suhteen, mieli muuttuu joka päivä. No, voihan sitä hakea, ei se ole ollenkaan sanottua että edes pääsisin sinne.

Voisin vetäytyä takaisin tenttikirjan (suomalaiset tv-mainokset 60-luvulla) pariin ennen nukahtamista. Hirmuinen loppukiri opintopisteiden kanssa...