Proud Mary Keep on Burning

Hohoo, viimeinkin eksyin blogin luo, viime viikonloppuna jo piti kertoilla Tina Turnerista mutta se sitten jäi, niinkuin jäi kaikki muutkin asiat mitä silloin piti tehdä. Sen sijaan taannuin lapseksi takaisin ja vietin suurimman osan ajasta yöpuvussa ja vaadin seuranpitoa. Ah, se oli rentouttava viikonloppu, ja se jatkui vahingossa tiistai-aamuun.

Mutta Helsinki ja Turner: Perjantai-aamuna lähdin junalle mitä mainioimmassa säässä ja toivoa täynnä. Unet oli jääneet vähemmälle mutta ajattelin nukkua junassa. No joo, not so much, lippuni oli siihen lasten leikkivaunuun. Lapset on kivoja, sukulaisten lapset ja Ekaluokkalainen ja lapset joita saa itse vahtia ja olla auktoriteettina. Mutta vieraat pikkupojat ja tytöt joiden äitejä ei voi vähempää kiinnostaa riekkuuko ne kanssamatkustajien kimpussa vai ei, sellaiset ei ole meikäläiselle mieluista seuraa sillon kun haluaisin nukkua. No mut, vapaa maa ja lapset on tulevaisuus jne. Pistin I-podin täysille ja kelasin että kuolema kuittaa univelat.

Helsingissä kuten Tampereella oli tautisen kaunis päivä, palloiltiin siskon kanssa kaupungilla ja käytiin viemässä tavarat hotellille. Ovesta sisään astuttaessa sanoin että juodaankohan me tänään kuohuviiniä, toivottavasti. Sitten kun päästiin respaan saakka niin vastaanoton nainen sanoi että teille on sitten tilattu kuoharipullo huoneeseen, mihin aikaan haluatte sen. Vähän nauratti, ilmeisesti ko. pullo oli terveinen siskon pomolta. 

Loppupäivä ennen konserttia vietettiin terassilla, ja ravintolassa, areenalle lähdimme kuuden seitsemän maissa. Oli paras taksikuski ikinä, jos ei olisi ollut aikuisia mukana niin oisin voinut vähän vaikka jännittää. Keskustassa ajettiin noin 70 km/h, (tosin en tiedä kuinka tavallista se Helsingissä on), ja sitten kun päästiin areenaan menevään taksijonoon niin sitten me vaan ajettiin sen jonon ohi. Siinä olis saanut semmoisen parikymmentä minuuttia istua muuten siinä jonossa, mukavaa että juuri meille sattui astetta rennompi kuski.

No konsertti itsessään oli upeutta. Siitäkin huolimatta että kentälläkin oli tuolit. En tiedä kenen idea se oli mutta se oli huono idea. Onneksi kuitenkin Turner oli niin rautaa ettei paremmasta väliä, ensimmäinen kerta kuin näin rouvan livenä, toivottavasti ei jää viimeiseksi kerraksi. Mieleen jäi erityisesti Golden Eye, What's Love Gotta Do With Ith (attitude!!), We Don't Need Another Hero, Proud Mary, Nutbush City Limits... No joo, mieleen jäi aika lailla koko konsertti mutta ei nyt pysty tähän kirjoittamaan kaikkea. Musiikin lisäksi lavashow oli mahdottoman hieno. Siellä oli ninjoja ja perus tanssitytöt, joiden hienot koreografiat ja yleisilme olivat piristävää vaihtelua perus MTV-hetkutukselle. Paras kuitenkin oli Turner, eihän sen tarvinut muuta kun ohimennen naurahtaa käheästi niin yleisö oli myytyä miestä ja naista. Ensimmäisen kerran elämässä tuli sellainen olo että tuolla seisoo nyt supertähti tuolla lavalla. Ja hommaan oli nähty oikeasti vaivaa, ei rahastettu pelkällä Turnerin naamalla.

Konsertin jälkeen mentiin ensin porukalla yhteen baariin, mikä oli liian tekno mun sen hetkiseen olotilaan, joten vaihdettiin siskon kanssa toiseen, joka oli irkkubaari. Siellä soitti tosi hyvä cover-bändi, mutta päivä alkoi vaatia veronsa ja jouduttiin lähtemään kesken kaiken pois, väsytti niin perkeleesti. 

Seuraavana aamuna mahtavan hotelliaamiaisen jälkeen lähdin kohti alkukotia, jossa viihdyinkin sitten sen kolme yötä. Voipi olla etten ensi viikonloppuna ole heti menossa takaisin, vanhemmillekin vähän lepoa ja rauhaa. "Aikuiseksi" lapseksi taidan olla hieman high maintenance, kun vaadin jatkuvaa toimintaa ja viihdykettä. Sisko tuli myöhemmin kaupunkiin ja viihtyi ihan hyvin kannettavansa ääressä, minä kuljin ihmisten perässä ja kyselin että mitä nyt tehdään, mihin nyt mennään. Te halusitte iltatähden, te saitte iltatähden. Että näin. :)

Hyvää Vappua, Glada Vappen, tästä se lähtee! 

Party all night, sleep all day man.

Pitkästä aikaa voisi kirjoitella jotain, tässä on sentään ollut Hämeenlinnan reissua ja uutta tukkaa ja kaikkea päällänsä.

Viime perjantaina tein ensimmäisen kerran elämässäni ruksit tentin päälle, lukeminen oli ollut vähän niin ja näin ja esseekysymys oli juurikin luvusta yhdeksän, josta olin jaksanut enää lukea otsikon. Ei se nyt ole niin nokon nuukaa, voipi olla että Kela taas muistaa kirjeellä ensi syksynä. Ei ole minun vika, kyllä mä yritän! Rajansa sillä mitä pieni humanistinretku jaksaa. Luulisi että jos tekee kaikki oman aineen kurssit mitä saa ja kaikki tiedotusopin kurssit mitä saa yhtenä vuonna tehdä niin luulisi nyt että riittää nopat. Ken tietää, saattaa ne vaikka riittääkin, en vain pysty olemaan satavarma että jaksan kirjoittaa kaikki vaaditut esseet (kun niitä alkaa olla rästissä mukava määrä) ja että saan töistä vapaata yleiseksi tenttipäiväksi. Mutta se on sitten sen ajan murhe, enkä edes ole yksin tässä suossa.

Hämeenlinnassa juhlittiin kaverin vanhenemista, oli jätte mukavaa. Etkoilla katseltiin abi- ja penkkarivideoita, tuntuu että nuo ajat olisi olleet tuossa viime vuonna vaikka niistä on jo 4-5 vuotta aikaa. Ai kauhee entä jos mä oon vanha. Etkoilun tultua päätökseensä lähdettiin Lumo-nimiseen baariin, mikä hinnan ja musiikin puolesta olisi toiminut oikein hyvin, mutta valitettavasti sijaitsi maan alla ja oli tupaten täynnä porukkaa, ja meikäläiseltä loppui happi alkuunsa. Tuli siinä sitten illan diivailutkin hoidettua alta pois kun rupesin vaatimaan paikanvaihdosta vaikka kaikilla muilla oli ihan hauskaa. :) Mutta minkäs teet, ilman happea on paha bailata.

Jatkettiin siitä sitten Rocktowniin, mikä oli aivan ihastuttavan loistava baarilöytö, sinne pitää ekskuilla toistekin. Juuri semmoinen baari mikä pitäisi löytyä myös Mansesterista vaan ei löydy. Rokkibaari jossa siis oikeasti soi rokki, ja jossa voi myös tanssia ja jossa myös heavya löytyy alakerrasta niiksi hetkiksi kun sitä haluaa kuunnella. Ainakaan en ole vastaavaa ihanuutta täältä päin löytänyt. Ja mikä tärkeintä, siellä pelasi ilmastointi! :) Kaiken kaikkiaan ilta tuli halvaksi kun join pelkkää vettä baarissa, en halunnut ottaa riskiä että paha olo palaisi liian juomisen myötä.

Niin ja nyt on sitten viimein se uusi tukka, ystävät ja läheiset ovat kyllästymiseen saakka saaneet kuulla asiasta. Kolmen värinpoiston jälkeen voisi olla kevyen kuollut olo, mutta on se vaihteeksi mukavaa olla astetta vaaleampi brunette. Musta väri nyt on yläasteesta saakka viihtynyt päässä niin vaihtelu virkistää.

Hiphei, tämä oli vähän tällainen hetken mielijohde tämä kirjoitus, pitäisi olla jo matkalla yliopistolle!