Hungry, Tired and (for Some Reason) Happy

Olenpa akateeminen henkilö ja istun vallan yliopiston mikroluokassa päivittelemässä. Vietin aamun tehden Saksan kielen ja kulttuurin sivuaineen tasokoetta. Eipä mennyt hyvin, olisi voinut mennä hyvin jos olisin koko männävuoden lukenut saksankielisiä lehtiä ja postaillut saksankielisiin foorumeihin ja lukenut kielioppia kevyeksi iltalukemiseksi. En kuitenkaan suostu nyt luovuttamaan tämän asian kanssa koska tuhlasin kyseisen kielen opiskeluun niin monta vuotta elämästi ja kun se nyt vielä on aika kauniskin kieli. Onhan täällä sentään itseopiskelustudio ja kaikkea. Sinne en tosin ole vielä koskaan eksynyt mutta ilmeisesti vastaisuudessa täytyy.

Katselin vähän aikaa options application formia ja päätin palata asiaan myöhemmin. Liian paljon mahdollisuuksia. Nyt tuntuisi ennemminkin olevan amica-lounaan paikka. Iltapäivällä olisi sitten Hugo-suunnistus, toivottavasti sinne saapuvi paljon fukseja, toisin kuin eiliseen kyykkään jossa ei ollut meidän luotsaamasta ryhmästä ketään. Onneksi tuutorpari sai sen viimeisenkin ihmisen kiinni kenestä ei ollut mitään kuulunut missään vaiheessa. Kuulemma ei ottanut opiskelupaikkaa vastaan. Ihan jees, nyt on kaikista sentään tieto ja nimet ja yhteystiedot, ettei pääse kukaan vallan hukkumaan meiltä.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi ja tuutoreitasi. :)

Sick Leave and Pain Killers Vol #2

Siskoni sanoi että tuon vahvuinen lääkitys mikä mulla on tällä hetkellä niin sitä käytetään myös tekonivelleikkauksesta toipuville. Netti sanoi että reuman akuuttiin kipuvaiheeseen. Kunnon ainetta siis. Kevyesti voisi ärsyttää maanantainen lääkärissä käynti, siellä oli joku uusi mies. Ennen sitä mun polvea oli hoitanut mukava nuori naislääkäri kenellä oli kaikki maailman aika kysellä ja kuunnella ja ketä tuntui oikeasti kiinnostavan meikäläisen polvi. Se myös pohti kaikkia jatkotoimenpiteitä jos ei lääkkeet auttaisi. Tämä mies kuka siellä nyt oli niin iski vaan kovemmat lääkkeet ja lisää saikkua. Kysyin punktoimisesta niin ei siellä (hänen mielestään) kuulemma nestettä ole vaikka edellinen lääkäri ja koko muu maailma sanoi että on. Kysyin magneettikuvauksen mahdollisuudesta ja se sanoi että se otetaan vain sillon kun on sattunut joku trauma. Yritin selittää että vaikka en nyt muista mitään yksittäistä traumaa niin ei se tarkoita sitä ettei sellaista olisi sattunut, olenhan mä räheltänyt (neologismin heitin tohon) koko kesän joka paikassa kauheeta vauhtia. Mutta ei herra tohtoria kiinnostanut. IHAN TYHMÄÄ. Kaiken kaikkiaan käynti kesti viisi minuuttia, jonka aikana herra tohtori myös näki hyväksi puhua puhelimessa jotain raksa-juttuja. Nice.

Nyt hengailen Tampereella, äiti tuli kylään kun se haluaa nähdä miten mä reagoin tuohon lääkitykseen. Kohtahan se nähdään, äsken otin ensimmäisen vihreän tabletin. Voisi myös jatkaa nyt niiden esseiden kirjoittamista. Uusi työpöytä ja työtuoli ja kaikkea. Käyn myös hakemassa uuden lukuvuositarran tällä viikolla. Loppukuusta on saksan sivuainekokeet, niihin pitää myös lukea. Ja kasvatustieteiden tenttiin. No, on ainakin vapaa-aikaa tässä. Edellinen sairaslomaviikko kului tosin sohvalla maaten tai aurinkoa ottaen tai nukkuen. :)