Movies and Stuff

Kävin eilen katsomassa elokuvan Harry Potter and the Deadly Hallows, joka oli erittäin positiivinen yllätys. Useimmat aikaisemmista elokuvista ovat aiheuttaneet vanhalle Potter-fanille ajoittaista myötähäpeän tunnetta ja turhautumista pätkittyihin juonikuviohin. Nythän on niin että sarjan viimeinen kirja Kuoleman varjeliukset on jaettu kahdeksi elokuvaksi, joista ainakin tämä ensimmäinen elokuva soljui sulavasti eteenpäin ilman turhaa pomppimista, ja asiat ehdittiin käsitellä kunnolla. Toinen muutos mielestäni on se että pääosien esittäjien näyttelijänkyvyt ovat parantuneet merkittävästi alkupään elokuviin verrattuna. Kaikenkaikkiaan hyvä elokuva siis on kyseessä. Elokuvan on ohjannut David Yates.

Toinen elokuva jonka olen hiljattain katsonut (uudestaan) on Atonement - Sovitus (ohj. Joe Wright), jonka vuokrasin joskus aikoja sitten kotiin katsottavaksi ja olin kevyesti pettynyt. Törmäsin elokuvaan uudestaan kun se katsottiin eräällä kurssilla, ja nyt en suhtaudu siihen enää niin negatiivisesti. Se on kumma miten tylsät/ankeat/epämieluisatkin elokuvat/kirjat/yms voivat muuttua kerrassaan kiinnostaviksi kun niihin joutuu pureutumaan akateemiselta näkökannalta. Toisaalta vastaavasti on käynyt niin että lempikirja on joutunut huonoon valoon kun siihen on joutunut syventymään vähän normaalia huvilukemista tehokkaammin. Mutta tuosta Sovituksesta tosiaan niin sehän on tehty Ian McEvanin samannimisestä kirjasta, joka päätyi nyt minunkin lukulistalle. Nyt kun vielä ehtisi joskus lukea niitä listalla olevia kirjoja. :D

Jos siirrytään takaisin tosielämään sitten. En ole muuten käynyt sitten salilla päinkään yli viikkoon, enkä muuten ole urheillut sitten myöskään salin ulkopuolella. Tuossa keskiviikko-torstai-akselilla tähän kaikkeen oli vielä hyvä syy kun olin viikonlopun tienoilla alkukodissa juhlimassa isänpäivää, ja sitten kun tulin takaisin tampereelle niin oli parina päivänä outoa kipua reisilihaksisa. Mutta nyt ei ole viimeiselle kahdelle päivälle mitään muuta syytä kuin laiskuus. Mutta ei se mitään, maanantaina alkaa taas uusi viikko.Tänään ajattelin muutenki vähän rentoilla, kotona olisi kaikenmoista siivoamis- ja kaupassakäyntihommaa niin siitä riittänee viihdettä minun lauantaihini. Ah, villi nuoruus... :)

Proof of Life

Kun pitää vähän taukoa kirjoittamisesta, käy helposti niin että se tauko venyy, ja sitten se venyy vähän lisää, ja kohta se on ollut niin pitkä että tuntuu että jos nyt aloittaisi uudestaan niin pitäisi todella olla jotain sanottavaa.

Eipä tässä kuitenkaan ole mitään kummempaa tapahtunut, kävi vain niin että piti jostain syystä x kaivaa bloggertunnukset esiin, sen jälkeen innostuin valkkaamaan blogille uuden ulkoasun, sitten päivittämään tuon Tietoja minusta-osion, and one thing led to another and now we're here.

Toisaalta, nyt on taas jotain järkeä opiskeluistakin kirjoittaa kun edistystä on tapahtunut, oon löytänyt omat sivuaineeni ja tehnyt hienoja tulevaisuuden suunnitelmia, kaikenlaisia erilaisia suunnitelmia niin ei ole sitten niin paha jos mieli muuttuu. :) Nyt sivuaineina tosiaan on tiedotusoppi, hallintotiede ja kansainvälinen politiikka. Aika näyttää mitä muuta keksin vielä ruveta tekemään. Löysin myös kivakivan harjoittelupaikan johon hakenen sitten kun hakenen, pitää olla vähän lähempänä valmistumista ensin.

Pian pitäisi ottaa yhteyttä laitokselle proseminaarin tiimoilta, koska on Aihe, on vaihtoehtoisia aiheita jos Aihe ei ole hyvä, on lähdeteoksia, on suuria suunnitelmia, ehkä jossain vaiheessa myös kandin paperit kourassa. :)

You have brains in your head. You have feet in your shoes. You can steer yourself in any direction you choose. You're on your own. And you know what you know. You are the guy who'll decide where to go.

Dr. Seuss

Hungry, Tired and (for Some Reason) Happy

Olenpa akateeminen henkilö ja istun vallan yliopiston mikroluokassa päivittelemässä. Vietin aamun tehden Saksan kielen ja kulttuurin sivuaineen tasokoetta. Eipä mennyt hyvin, olisi voinut mennä hyvin jos olisin koko männävuoden lukenut saksankielisiä lehtiä ja postaillut saksankielisiin foorumeihin ja lukenut kielioppia kevyeksi iltalukemiseksi. En kuitenkaan suostu nyt luovuttamaan tämän asian kanssa koska tuhlasin kyseisen kielen opiskeluun niin monta vuotta elämästi ja kun se nyt vielä on aika kauniskin kieli. Onhan täällä sentään itseopiskelustudio ja kaikkea. Sinne en tosin ole vielä koskaan eksynyt mutta ilmeisesti vastaisuudessa täytyy.

Katselin vähän aikaa options application formia ja päätin palata asiaan myöhemmin. Liian paljon mahdollisuuksia. Nyt tuntuisi ennemminkin olevan amica-lounaan paikka. Iltapäivällä olisi sitten Hugo-suunnistus, toivottavasti sinne saapuvi paljon fukseja, toisin kuin eiliseen kyykkään jossa ei ollut meidän luotsaamasta ryhmästä ketään. Onneksi tuutorpari sai sen viimeisenkin ihmisen kiinni kenestä ei ollut mitään kuulunut missään vaiheessa. Kuulemma ei ottanut opiskelupaikkaa vastaan. Ihan jees, nyt on kaikista sentään tieto ja nimet ja yhteystiedot, ettei pääse kukaan vallan hukkumaan meiltä.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi ja tuutoreitasi. :)

Sick Leave and Pain Killers Vol #2

Siskoni sanoi että tuon vahvuinen lääkitys mikä mulla on tällä hetkellä niin sitä käytetään myös tekonivelleikkauksesta toipuville. Netti sanoi että reuman akuuttiin kipuvaiheeseen. Kunnon ainetta siis. Kevyesti voisi ärsyttää maanantainen lääkärissä käynti, siellä oli joku uusi mies. Ennen sitä mun polvea oli hoitanut mukava nuori naislääkäri kenellä oli kaikki maailman aika kysellä ja kuunnella ja ketä tuntui oikeasti kiinnostavan meikäläisen polvi. Se myös pohti kaikkia jatkotoimenpiteitä jos ei lääkkeet auttaisi. Tämä mies kuka siellä nyt oli niin iski vaan kovemmat lääkkeet ja lisää saikkua. Kysyin punktoimisesta niin ei siellä (hänen mielestään) kuulemma nestettä ole vaikka edellinen lääkäri ja koko muu maailma sanoi että on. Kysyin magneettikuvauksen mahdollisuudesta ja se sanoi että se otetaan vain sillon kun on sattunut joku trauma. Yritin selittää että vaikka en nyt muista mitään yksittäistä traumaa niin ei se tarkoita sitä ettei sellaista olisi sattunut, olenhan mä räheltänyt (neologismin heitin tohon) koko kesän joka paikassa kauheeta vauhtia. Mutta ei herra tohtoria kiinnostanut. IHAN TYHMÄÄ. Kaiken kaikkiaan käynti kesti viisi minuuttia, jonka aikana herra tohtori myös näki hyväksi puhua puhelimessa jotain raksa-juttuja. Nice.

Nyt hengailen Tampereella, äiti tuli kylään kun se haluaa nähdä miten mä reagoin tuohon lääkitykseen. Kohtahan se nähdään, äsken otin ensimmäisen vihreän tabletin. Voisi myös jatkaa nyt niiden esseiden kirjoittamista. Uusi työpöytä ja työtuoli ja kaikkea. Käyn myös hakemassa uuden lukuvuositarran tällä viikolla. Loppukuusta on saksan sivuainekokeet, niihin pitää myös lukea. Ja kasvatustieteiden tenttiin. No, on ainakin vapaa-aikaa tässä. Edellinen sairaslomaviikko kului tosin sohvalla maaten tai aurinkoa ottaen tai nukkuen. :)

Sick Leave and Pain Killers. It's All Good, Man.

Pitkästä aikaa päätin päivitellä, uusi työtuoli aiheutti akateemisen mielentilan ja siihen ei nyt blogia hyödykkäämpää purkukanavaa jaksa keksiä tämän päänsäryn kanssa.

Sairasloman toi turvonnut polvi. Anemialoma vuonna 2005 oli kivempi koska sillon pystyi kuitenkin tekemään asioita jossain määrin. Nyt tulee maattua sohvalla. No, käytiin tänään Sotkassa kaverin kanssa koskapa huomasin että ale. (Nyt alkaa huomamaan kuinka paljon tässä väsyttää, jutussa ei ole päätä eikä häntää. My apologies.)

Kesä on mennyt töissä ja yliopistoa stressatessa. Viime aikoina olen kuitenkin harrastanut rankkaa priorisointia ja nyt ei stressaa ainakaan liikaa. Piti luopua joistakin asioista jotta pystyy keskittymään toisiin asioihin. Olen sen tyyppinen ihminen että jos hommia kasautuu liikaa niin en pysty rakentavaan toimintaan. Jos valmistua haluaa niin jossain vaiheessa pitäisi kuitenkin pystyä. Niin ja pieni stressi oli siitäkin kun rupesin miettimään että olisiko sittenkin pitänyt hakea terveydenhoitoalalle kun sekin houkutteli ja perheessä muutkin on haksahtaneet. Mutta sitten totesin että kaikkia polkuja ei voi valita yhtä aikaa, ja valmistutaan nyt tästä yhdestäkin asiasta ensin ennen kun haikaillaan muille aloille. Perkeleen opiskelurajoitukset. 

Piti lähteä alkukotiin viikonlopuksi nauttimaan markkinahumusta ja (oikeasti) äidin tekemästä ruuasta. Mutta nyt en kuitenkaan varmaan mene, olosuhteiden ollessa sellaiset että paremmin saan paranneltua itseäni Tampereella. Onhan tässä jo kaksi edellistä viikonloppua oltu porukoilla. Sunnuntaina juhlittiin rubiinihäitä, oli ihan hienoa kun muistelivat sellaisia aikoja milloin minusta ei vielä tiedetty mitään. Ja valoi taas vähän uskoa ihmisyyteen kun meidän suvussa on sen verran monta pitkää onnellista liittoa. Okei, 50% avioliitoista päättyy eroon, mutta itse ajattelen sen niin että tässä matoisessa maailmassa se toinen puolikas lived happily ever after. Että menkää ihmiset naimisiin rakkaudesta älkääkä ympäristön painostuksesta. :)

(Jep, näin 22-vuotiaana kelpaa jaella elämänohjeita;))

Topic of the Day; what the hell..?

Ihan nopea kommentti vaan tässä esseen ja nukkumaanmenon välimaastossa: katselen atuubin videota sikainfluenssan tiedotustilanteesta. Muuten kaikki jees mutta miksi nuo toimittajat kaikki kyselee että onko suomalaiset sairastuneet pariskunta vai sisko ja veli kun ne asuu samassa taloudessa ja missä päin Helsinkiä ne asuu, ja sitten tiedottaja joutuu selittään että ihmisillä on oikeus sairastaa rauhassa ja tuntemattomina. Siis joo: ruvetaas kokoomaan semmosta mustaa listaa, henkilötiedot, sormenjäljet ja dna kaikilta ketkä on olleet meksikossa, lentokoneessa, bussissa, aivastaneen, yms yms. Eli ei tietenkään näin. Totta kai toimittajien pitää kysellä asioita mutta pitääkö niiden kysellä semmosiakin asioita mihin kaikki tietää että laillisista ja eettisistä syistä ei saa vastata? Tai. No jos joku erehtyy kumminkin vastaamaan niin saadaanhan siitä lisää arvokasta tietoa.

Niin. Onhan se toisaalta toimittajan tehtävä hankkia tietoa ja kysellä epämukaviakin asioita.

Tässä päivityksessä nyt ei ollut päätä eikä häntää, piti päästä ihan hetken mielijohteesta ränttäämään.

End of.

Gladly The Cross-eyed Bear

Liian vähän unta ja liian paljon kofeiinia tekee minusta vähän oudon.

Nyt ei ole mitään oikeaa asiaa enkä aio kirjoittaa pitkään. Nyt piti kirjoittaa Am litin esseetä mutta tässä on nyt simmut sen verran ristissä että vois tulla melko mielenkiintoista tekstiä. Siispä en edes yritä. Tänään oli tiedotusopin tentti, toivottavasti meni hyvin, en tiedä. Vastaukseni oli melko epämääräinen, mutta epämääräinen oli tehtävänantokin ja epämääräiseltä kuulosti myös arvostelu. Antakaa nelonen, antakaa edes kolmonen!

Aamulla olin vielä Forssassa, aamupalaksi valkosuklaakakkua. Haluaisin useammin leipoa hyviä kakkuja ja antaa ihmisille kauniisti paketoituja lahjoja. No, jos sitä keskiviikkona tempasis Viking Lotosta tuon kaheksan miljoonaa ja rapiat niin ratkeis tämäkin dilemma.

Iltapäivällä soitin töihin, viikon päästä aloitan ja sain vielä vapaaksi tuon tenttipäivänkin, excellent. Että opintopisteet ei tule täyteen mutta tuleepa onneksi nuo tarjolla olevat tiedotusopin kurssit suoritettua, edellyttäen että saan kirjat lainattua ja luettua. Mutta niin tai näin, on kiva päästä töihin! Ensinnäkin, raha on kivaa, toiseksi, vaihtelu on tervetullutta tässä vaiheessa kevättä, ja kolmanneksikin, nyt kun ei enää ole mitään etäistäkään muistikuvaa siitä miltä oikea kesäloma tuntuu, niin töiden alku on samalla kesän alku. And we all know I like summer! :)

Buenas noches!