It Was a Tuesday Morning.

Välillä tuntuu että istun suurimman osan ajastani sähköpostilaatikossa. Niskan päällehän se käy mutta toisaalta tulee hirvittävän aikuinen olo.

Tiistaini tätä nykyä ovat siinä mielessä ärsyttäviä että luennot alkaa kello 17. Voisin mielelläni istua kahden tunnin  luennolla yhdeksältä aamulla ja sitten palata kotiin lukemaan tentteihin, kirjoittamaan esseitä ja asumaan sähköpostilaatikossa. Nyt ei oikein tiedä että mihin hommaan sitä tarttuisi. Mihin aikaan minut lasketaan heränneeksi ihmiseksi? Mihin aikaan pitää pukea päivävaatteet? Kuinka kauan kerrallaan pitää opiskella? Jos haluaa käydä salilla ennen luentoja niin kuinka paljon aikaa pitää asialle varata? No, kohtahan mikään yllä mainituista ei ole ongelma kun päivät menee tehtaalla. I can hardly wait for the MONEY! 

Somebody somewhere give me a BA thesis topic. Edelleen sydämmeni itkee vertaa kun pitää valita kirjallisuuden ja kielitieteen väliltä. En tahdo! Vaikka mitä tässä vääntyilemään, kyllä se kumminkin sinne kirjallisuuteen kapsahtaa. Vaikka muistan kyllä että syksyllä 2007 jonkun henkilön sivulauseesta kävi ilmi että jotkut henkilöt keskittyvät molempiin aloihin. Vaadin selvennystä. Ja nyt menen vaatimaan päivän ensimmäistä kuppiani teetä. ;)

My Short-lived Moment of Glory

Brittiläisen kirjallisuuden tunti alkoi tänään niin että meikäläistä kehuttiin koska olen jo aikoja sitten ruvennut suunnittelemaan kandin aihetta. Loistin sitten tyytyväisyydestä kun kerrankin pääsin olemaan "a role model" (her words, not mine). Tätä loistoa kesti noin 15 sekuntia. Sitten kysyttiin että mitä mieltä olin McEwanin Solid Geometrystä. Vastasin sitten että en niin mitään mieltä kun luin tämän Greenen The Destructorsin. Varsinainen roolimalli siis, oli se kivaa niin kauan kun sitä kesti.

Tämä oli hauska juttu sinäänsä tähän alkuun mutta ei se ongelma mikä nyt repii. Nyt repii nimittäin pro-seminaari. Haluaisin tehdä sen Achebesta tai jostain muusta New Literature kirjalijasta, taikka sitten jostain contemporary kirjailijasta, ja haluaisin tehdä sen tietyn professorin kurssilla. No tämä tietty henkilö pitää prosemoja vaan keväällä, jolloin mä olisin teoriassa haluamassa lähteä vaihtoon. Nyt pitää mennä ruinaan aikaisemman kirjallisuuden proffalta että saanko tulla sen syksyn kurssille tekemään thesiksen mikä ei oikeastaan liity sen omaan alaan muuten kun että siinäkin on sanoja peräkkäin paperilla. Olen kuitenkin päättänyt olla kasaamatta enää enempää esteitä tai hidasteita sille vaihtoonlähdölle. 

Uutishuoneen viimeinen jakso tuli maanantaina, se oli kovinkin loistava päätös sarjalle. Tosin odotukset oli matalalla koska kaksi edellistä jaksoa olivat hyvinkin synkkiä ja ankeita, mutta tämä loistavasti kokosi yhteen kaikki irtonaiset langat, mukaanlukien sen että minkä takia se yksi tyyppi syö herkeämättä appelsiineja. Olin sitten aktiivinen ja lähetin YLElle palautetta että pistäkää se sarja DVD:lle kun se kerran on YLEn omaa tuotantoa.

Huomisen kasvatustieteen luento on peruttu, mikä on erittäin hyvä tiedotusopin kannalta, in the sense että ehdin lukea lauantain tenttiin kunnolla. Näitä harvoja kertoja kun tenttikirjaa on vilpittömän mukava lukea.

Monday, man.

Päivän Hesarissa oli juttu Facebookista ja viharyhmistä ja valvonnan puutteesta. Voisin melkein olla sitä mieltä että Facebook on aika kämänen. En silti lähde sieltä, ainakaan vielä, koska se pääpointti eli yhteydenpito kavereiden kanssa toimii edelleen. Muutama viikko sitten oli kyllä lähellä häipyminen kaikista mahdollisista nettiyhteisöistä, tuli joku tilapäinen kypsyminen asiaan.

Kohta lähden kohti yliopistoa, ihan kunnon päivä tulossa pitkästä aikaa, puolilta päivin iltaseiskaan asti luentoja. Tämä on ihan hyvä asia, on turhauttavampaa raahautua kampukselle yhtä tuntia varten. Ja kun on paljon kursseja joista suurin osa on melko johdonmukaisesti valittu niin tuntuu että valmistuminen saattaisi olla jopa mahdollista eikä vaan urbaanilegendaa. Kandin aihettakin on tullut mietittyä enemmän tai vähemmän aktiivisesti, eli saattaa jopa käydä niin että saan ryhdyttyä siihen ensi syksynä, niinkuin oli tarkoituskin. Toivottavasti asiat kehittyy jatkossakin myönteiseen suuntaan, ensimmäinen puolitoista vuotta kun mentiin sieltä mistä aita oli matalin. 

Vaihtoon lähdön suhteen on kyllä tänään taas Skotlantitunnelmat, helpommalla pääsisi kuukauden kurssilla kun että pitäisi etsiä alivuokralaista kämppään jossa on joka hetki jotain remonttia menossa. Juurikin kun olin syömässä aamupalaa sohvalla niin parvekkeen ulkopuolelle ilmestyi tyyppejä nosturissa tekemään kuntotarkastusta. Kesä menee varmaan pressujen takana, ja syksyllä alkaa putkiremppa. En silti muuta pois, tämä on mun koti nyt, hyvinä ja huonoina aikoina.

Eka

Viimeinkin ensimmäinen merkintä. Blogi on ollut valmiina odottelemassa jo viikkokaudet mutta aina on ollut jotain tärkeämpää. Toivottavasti jatkossa jaksan olla aktiivisempi.

Tällä hetkellä majailen alkukodissa, oli tarkoitus tulla vahtimaan Ekaluokkalaista mutta hyvinhän nuo näyttävät pärjäävän ilman mua, olisin voinut jäädä kämpille. No, reissusta oli se hyöty(?) että ostin uuden kännykän rikkoutuneen tilalle. Ei-toivottu menoerä mutta on tavara kumminkin kivaa. Olen kulutusyhteiskunnan tuotos.

Viihdyn yliopistolla huomattavasti paremmin kuin viime periodissa, työtä on ennätyspaljon mutta ensimmäistä kertaa se on selkeätä, loogista ja tarkoituksen mukaista. Syksyllä suunnittelen liiketalouden perusopintoja, siltä varalta ettei journalistiikka ota tuulta alleen. Kasvatustieteetkin etenevät lähes suunnitellussa aikataulussa, ja pääaine nyt on aina mukavaa. Ikuisuusmyöhästyneitä esseitä olen jopa saanut henkisesti alulle tenttiinluvun lomassa. Tajusin että jollen kohta palauta syksyn kirjallisuusesseitä niin saan kirjoittaa niitä yhdessä kevään esseiden kanssa. Onneksi alkaa pikku hiljaa valjeta tuo Oscar Wilde, saan ehkä sittenkin aiheesta vaaditut 2000 sanaa kokoon. Myös aj-toiminta tuntuu tällä hetkellä mielekkäämmältä kuin ehkä koko lukuvuonna, ja myös uutta tuutorointisyksyä odottelen mielenkiinnolla. Onneksi ryhmäkoko tulee olemaan pienempi kuin viimeksi, ja muutenkin edellissyksystä viisastuneena on hauska päästä uudestaan samoihin hommiin.

Ja töitäkin sain, perjantaina soittelin vanhaan duunipaikkaan että onko mun hakemus noteerattu, ja niiltä istumin lupasivat että saan tänäkin kesänä töitä. Yksi stressi vähemmän, nyt pitäisi sitten alkaa tehdä päätöksiä vaihtoonlähdön suhteen, mieli muuttuu joka päivä. No, voihan sitä hakea, ei se ole ollenkaan sanottua että edes pääsisin sinne.

Voisin vetäytyä takaisin tenttikirjan (suomalaiset tv-mainokset 60-luvulla) pariin ennen nukahtamista. Hirmuinen loppukiri opintopisteiden kanssa...